Valtapeliä vai valtiomiesviisautta?

Kollektiivinen johtajuus tarkoittaa yhteisön avainihmisten kykyä tuottaa suuntaa ja liikettä jaetusti, yhteisten keskustelujen ja neuvonpitojen kautta, tilanteen vaatimusten mukaan. Kun tällaista yhteispelikykyä löytyy koko johtajuusketjusta, ylimmästä johdosta etulinjan esimiehiin asti, yritys reagoi ketterästi muutoksiin ja etenee energisesti. Kollektiivinen johtajuus ei kuitenkaan kestä taitamatonta vallankäyttöä, ei tarkoituksellisia valtapelejä eikä osaamattomuudesta syntyvää direktiivisyyttä. Yksikin valtatunari, joka toistuvasti jyrää muut ammatillisen senioriteettinsa, omistajavaltansa tai muodollisen direktio-oikeutensa voimalla, voi romuttaa koko taian.

Epäonnistuneiden joukosta löytyy juuri niitä yhteisöjä, jotka jaetun johtajuuden taidoista ja kollektiivisesta voimasta eniten hyötyisivät. On juristien, tilintarkastajien tai konsulttien asiantuntijayrityksiä, joiden partnerikunnassa huippuosaavat kukonpojat nokittelevat toisiaan; on perheyrityksiä, joissa suku suorastaan kilvan – ja iloisesti ohi hallituksen tai yhtiökokouksen – ”neuvoo” johtotiimiä; on julkisia asiantuntijayhteisöjä, joissa se pikkuisen arvokkaampi professio menee aina ohi sen vähemmän arvokkaan.

Kollektiivisesta johtajuusvoimasta pääsee nauttimaan, kun paikalleen on loksahtanut kolme palikkaa:

  1. Avainyksilöiden henkilökohtaiset passiot kohtaavat yhteisön kehitystarpeen. On löydetty yhteinen, yhteisölle relevantti maaliviiva, jonka ylittäminen sytyttää jollain tavalla kaikkia.
  2. Ryhmän tai ketjun jäsenille on löytynyt toisiaan täydentävät pelipaikat ja toiminnalliset roolit, joiden kautta kukin pääsee kontribuoimaan luontaisilla vahvuuksillaan: Löytyy (esimerkiksi) uusia mahdollisuuksia luova, innovatiivinen pelinrakentaja, määrätietoisesti tuloksia takova hyökkääjä, paikkansa pitävä puolustaja ja herkkävaistoisesti fiilistä vaaliva kapteeni.
  3. Joukossa vallitsee vahva luottamus. Se, mitä sovitaan, pitää, ja kollegan voi uskoa ammattimieheksi (tai –naiseksi) omalla tontillaan. Ja vaikka välillä ollaan railakkaasti eri mieltä, kaikki tietävät, että ryhmän perimmäiset vaikuttimet, arvot ja päämäärät, ovat samansuuntaisia.

Kollektiivisen johtajuuden hienous ja haasteellisuus on siinä, että se hyödyntää korkeasti motivoituneiden mutta samaan suuntaan katsovien ihmisten suhteellisia vahvuuksia siinä määrin, kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista suhteessa yhteisön tarpeeseen. Sitä haluavan ihmisjoukon pitää yhdessä työskennellessään päästää irti ammatillisen senioriteetin, muodollisen direktio-oikeuden tai omistuksen kautta syntyvästä vallasta. Silloin, kun keskustellaan yrityksen reittivalinnoista tai reunaehdoista, jokainen osallistuu vain oman osaamisensa voimalla. Ei millään muulla.

Kuten vanha valtiomies sen sanoi: ”Mitä tahansa on mahdollista maailmassa saavuttaa, jos ei välitä siitä, kuka saa kunnian”.

Updated: May 12, 2015 — 12:14 pm
Paula Kirjavainen | 040 824 2148 | paula.kirjavainen@paulakirjavainen.fi Frontier Theme